Lounais-Suomalaista ruokaturvallisuusosaamista Vietnamiin

Pyhäjärvi-instituutti ja Turun yliopisto (Brahea ja FFF) ovat kuluneiden kahden vuoden aikana esitelleet ruokaturvallisuusosaamistamme vietnamilaisille toimijoille heidän toiveestaan. PJI on esitellyt sitä jo vuonna 2016 sekä viranomaisille, että kaupan ja jalostuksen toimijoille. Yhteistyön valmisteluun haettiin ja saatiin ulkoasiainministeriön Finnpartnership -liikekumppanuusohjelmasta. Keväällä 2018 kävimme esittelemässä suomalaista ruokaturvallisuusjärjestelmää paikallisille ruokaturvallisuusvirastoille ja ministeriöille sekä Hanoissa että Ho Chi Minhissä (ent. Saigon) ja näiden pohjalta löydettiin paikallinen toimija, jonka kanssa kävimme neuvottelemassa liiketoimintayhteistyöstä Saigonissa huhtikuussa 2019. Syksyn 2019 aikana tullaan sopimaan jatkotoimista ja niiden yksityiskohdista sekä eri sisältökokonaisuuksista.

Fastfoodia kadunvarressa.

Miksi Vietnam?

Vietnam on yksi Aasian nopeimmin kasvavista talouksista. Pinta-alaltaan maa on suunnilleen Suomen kokoinen, mutta siellä asuu yli 95 miljoonaa asukasta. Vietnam on hyvin maatalousvaltainen maa ja yli 80% valtion maa-alasta on maatalouskäytössä. Tärkein viljelykasvi on riisi, mutta myös bataattia ja kassavaa on perinteisesti viljelty paljon. Tilakoot ovat hyvin pieniä, erityisesti riisiviljelmät ovat yleensä noin yhden hehtaarin kokoisia. Tuotantoeläimistä yleisin on sika ja pienimmillään kasvatusmäärä kerrallaan on kaksi possua (toinen viedään skootterilla myyntiin, ja toinen syödään itse). Lisäksi maassa tuotetaan paljon siipikarjaa ja nautoja (vesipuhveleita). Eteläisessä Vietnamissa on suuria kalojen ja äyriäisten kasvatuslaitoksia ja näitä myös viedään paljon ulkomaille. Ulkomailla opiskelleet nuoret ovat viime vuosina perustaneet uusia hedelmätiloja ja useimmat niistä pyrkivät myös siirtämään tuotantonsa luomuksi. Voimakas talouskasvu ja paikallisessa mittakaavassa paremmat palkat teollisuudessa ovat synnyttäneet nuorten voimakasta muuttoa kaupunkeihin. Tämä tuo samalla suuria haasteita perinteiselle maataloudelle, jossa kaikki työ tehdään pääosin käsin eikä vesipuhvelia ole vielä voitu korvata traktorilla.

Toisaalta palkkatason kasvu luo uusia tarpeita jalostetuimmille elintarvikkeille. Tämä yhdistettynä koulutustason kasvuun ja tietoisuuteen ruoan laatu- ja ravitsemustekijöistä tuo uusia haasteita paikallisille elintarvikeketjuille. Vietnamilaisessa kulttuurissa lapset ja heidän hyvinvointinsa sekä tulevaisuuden mahdollisuuksien maksimointi nostetaan kaiken muun edelle. Kaupunkien parempituloiset nuoret vanhemmat haluavat lapsilleen turvallisempia ja terveellisempiä tuotteita.

Pho-keittoa katukeittiöstä.

Suurimmat haasteet

Ehkä suurin haaste tällä hetkellä löytyy alkutuotannosta. Perinteinen tapa viljellä ruokaa perheelle ja/tai kyläyhteisölle on muutoksessa. Satoa, ja myytävää lopputuotetta, pitää saada lisää. Ja kun valvontaketju ei pysy perässä, halpojen kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden käytön määrä ilman käytön oikeaa osaamista ja valvontaa kasvaa hallitsemattomasti. Vuonna 2017 kasvinsuojeluaineiden tuonti Vietnamiin kasvoi vuoteen 2016 verrattuna yli 36%. On arvioitu, että käyttö tulee keskimäärin kasvamaan lähes 7% vuosivauhtia. Toinen suuri haaste on koko elintarvikeketjun muutos. Suuressa osassa maata ruokaraaka-aineet ostetaan päivittäin, juuri ennen käyttöä. Eli kylmäketjulle ja kotona olevalle jääkaapille ei ole ollut tarvetta. Tuotannon tehostuminen, valmistusmäärien ja varastointitarpeen kasvu yhdistettynä kaupungistumiskehitykseen tulee tuomaan ruokaturvallisuudelle uusia haasteita. Myös kuluttajavalistuksen merkitys tulee kasvamaan. Koko ruokaketjun ja sen valvonnan läpinäkyvyys osana maan muuttuvia olosuhteita tulee olemaan keskeinen haaste, ja samalla mahdollisuus, lähitulevaisuudessa.

Marko Jori