Kesäkuun uutiskirje 6/2019
27.06.2019Tästä voit lukea kesäkuun uutiskirjeemme 6/2019.
Uutiskirjeen voit tilata sähköpostiisi tästä.
Tästä voit lukea kesäkuun uutiskirjeemme 6/2019.
Uutiskirjeen voit tilata sähköpostiisi tästä.
Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys Ry
Aholan tilalla Säkylän Köyliössä viljellään pensasmustikkaa, parsaa, valkosipulia, salottisipulia, retiisiä ja maissia. Ensimmäistä kertaa kokeilussa ovat inkivääri ja vesimeloni. Tilalla kasvaa myös lihakaneja, fasaaneja ja kanoja. Ykkösjuttuna on kuitenkin hevosten heinä, joka on tuonut leivän taloon jo yli kymmenen vuoden ajan.
Aholan tilaa isännöivät Juha ja Kristiina Parkkila. Heillä on selkeä työnjako – emäntä hoitaa eläimet ja isäntä pellot sekä koneet. Heinä työllistää molempia. Tila on Juhan kotitila ja ollut viljeltynä 1600-luvulta asti.
–Hevosten heinää aiomme tehdä niin kauan, kun koneet kestävät. Se on suhteellisen vaivatonta ja pelloille saa käyttöä. Paalikoko on lisäksi ollut asiakkaille mieluinen. Monivuotiset parsa ja mustikka teettävät töitä joka vuosi. Yritämme myös saada nostettua kaninlihantuotantoa, Kristiina pohti tulevaisuuden suunnitelmia.
Kun tilan töistä jää vapaa-aikaa, emäntä ottaa haulikon olalle ja lähtee metsään katsomaan, löytyykö rusakoita tai peltopyitä. Parkkilat ottivat keväällä myös koiranpennun. Pentu on työllistynyt hätistelemällä lintuja pois avomaan viljelmiltä.
Aiemmin tilalla toimi hevosten täysihoitotalli, mutta suhdanteiden ja terveyden reistatessa hevoset laitettiin pois. He miettivät, mitä uudehkolle tallille tehtäisiin. Pohdinnan jälkeen tilalle muuttivat ensimmäiset fasaanit. Nyt Aholan tilalla on menossa toinen täysi vuosi kasvatuksessa.
Tipuvaiheessa fasaanit tarvitsevat lämpöä, vettä ja ruokaa. Kun ne pääsevät siivilleen linnut vaativat vettä, ruokaa ja piilopaikkoja. Talvella fasaanit ovat ulkotarhassa.
Parkkilat kasvattavat niitä pääosin koiraharrastajien käyttöön harjoituslinnuiksi. Loput linnut istutetaan luontoon tilan lähettyville ja Köyliönjärven rantaan. Toiveissa on luontaisen kannan kasvattaminen.
Tilalla kasvatetaan myös Orpington-kanoja, mutta ne ovat jääneet keväällä 2018 tulleiden kanien myötä taka-alalle. Ensimmäiset kanipaistit myytiin viime syksynä. Aholan tila on ainoa satakuntalainen tila, jossa tuotetaan kaninlihaa. Muita tuottajia Suomessa on noin kymmenkunta.
–Ajatus kaneihin lähti kukoista. Kun haudotaan kanoja, tulee väkisin myös kukkoja. Kukoilla ei tienaa, vaikka työ on kovaa. Koko ajan mielessä oli tuottaa ihmisille puhdasta ja parempaa ruokaa. Pohdin saisiko kukot jotenkin lihoiksi ja keksin rinnalle kanit, koska ne menisivät samalla ilmoituksella elintarvikevalvontaan, Kristiina naurahtaa.
Hänen mukaansa siipikarjan laittaminen lihoiksi on paljon työläämpää kuin kanien. Nyt heillä on kasvamassa todennäköisesti viimeinen kukkoporukka.
Kanit hyödynnetään kokonaan. Koiraharrastajat ovat innostuneet kuivatuista raakataljoista. Takakäpälät ja töpöt kuivatetaan. Etutassut ja suolisto menevät supiloukkuihin. Lihat ja maksa myydään kuluttajille.
Emoja Aholan tilalla on tällä hetkellä 14. Uroksia on kaksi. Poikasia on tänä vuonna syntynyt lähes 100.
–Kaikki myydään mitä tuotetaan, joten olemme itse päässeet vain vähän kokeilemaan kaninlihaa. Tein nyhtökania ja jestas miten hyvää! Valmistuskaan ei vaadi ihmeitä ja kani kypsyy melko nopeasti uunissa, tilan emäntä kehuu.
Hän vinkkaa, että nyhtökania voi syödä kylmänä esimerkiksi salaatissa tai lämpimänä pitaleivissä. Itse he söivät sitä riisin kanssa ja lopusta lihasta valmistui herkullinen kastike.
–Maksaa pääsin kerran maistamaan. Se oli taivaallisen hyvää ja ihanan pehmeää. Joskus toivoisi, että syötävää jäisi myös itselle, Kristiina nauraa.
Kaninliha on iso hitti kuluttajien keskuudessa Turussa, Tampereella ja pääkaupunkiseudulla. Satakuntalaiset ovat vielä varovaisempia kaninlihan kanssa.
Peltoa tilalla on kaikkiaan noin 24 hehtaaria. Vihannekset pakataan ja siivotaan tilalla, jonka jälkeen ne laitetaan kylmiöön odottamaan myyntiä.
–Ensimmäiset parsat kypsyivät huhtikuun lopulla. Jos muistaa lannoittaa, siivota rikkakasveja ja juuret säilyvät hengissä, niin parsa voi antaa satoa 30 vuotta, Parkkilat neuvovat.
Lämpimällä ja kostealla säällä parsat kypsyvät todella nopeasti, ja niitä on käytävä katsomassa monta kertaa päivässä. Syksyisin kasvi leikataan maan tasalle.
Heidän suosikkiansa on pekoniin kääritty tuoreparsa ja valkosipulinverso, jotka kypsennetään grillissä.
–Se on loistava iltasnäcksi. Valkosipulitäytepatonkia kylkeen, niin ei sormiruoka siitä parane.
Pääasiassa tuotteet myydään Reko-ruokaringeissä.
–On kätevää, kun tietää ennakkoon mitä menee ja paljonko, niin osaa varautua. Rekoista asiakkaat saavat varmasti tuoretta. Kaupan kierto on aina hieman pidempi. Hinnoistakaan ei ole valitettu, pariskunta kiittää.
Retiisiä, parsaa ja valkosipulia on tänä vuonna myynnissä myös Säkylän Supermarketissa. Ravintoloihin pienten tuottajien on mahdotonta myydä, koska toimitettavat määrät voivat olla suuria.
–Enemmän vaatii, kun itse markkinoi, mutta se maksaa vaivan. Heinää ei enää tarvitse erityisemmin markkinoida. Lähes kaikki heinänostajat ovat vakioasiakkaita. Tilalla on Facebook-sivut. Ne vaativat päivittämistä, että ihmisten mielenkiinto pysyy yllä. Facebook toimii kuitenkin todella hyvin, eikä muualla tarvitse mainostaa. Nettisivut lopetimme kävijöiden siirtyessä koko ajan enemmän Facebookiin, Kristiina kertoo.