Pelaa oppipeliä

Kankaanpään kauppatori muuttuu kesätorstaisin vilkkaaksi kauppapaikaksi

23.07.2018

Ojalan puutarhan tuotteet ovat tuttuja Kankaanpään torin kävijöille jo useiden vuosikymmenten ajalta. Nakkilalainen Pirjo Ojala kertoo käyvänsä Kankaanpäässä viikoittain. Myös muut satakuntalaiset torit ovat hänelle tuttuja: Ojalan puutarhan tuotteita myydään Kankaanpää ohella esimerkiksi Harjavallassa.

- Minulla on pääosin vain torimyyntiä. Perunaa menee vähän ruokaloihin ja joskus aikoinaan olen myynyt myös tukkuihin. Viljelemme juureksia, perunaa, kasviksia ja kukkia avomaalla sekä kasvihuoneessa, Ojala listaa.

Vuosi on ollut monille viljelijöille hankala kuivuuden vuoksi, mutta Ojala on positiivinen. Kuivuuteen on sopeuduttu ja ainakin Ojalan puutarhalla on riittänyt hyvin myytävää.

Puutarhan tiloja hän kuvailee sopiviksi. Sellaisiksi, että itse saa myytyä omat tuotteet. Ojalalle on tärkeää, että asiakkaat saavat ostaa laadukkaita tuotteita suoraan tuottajalta.

- On ilo myydä hyviä tuotteita ja saada asiakkaat tyytyväisiksi. Siitä saa voimaa jatkoon, hän summaa.

 
Pirjo Ojala viljelee puutarhallaan juureksia, perunaa, kasviksia ja kukkia. Kankaanpään torilla hän on käynyt myymässä tuotteitaan jo vuosikymmenten ajan.

Kesät talvet viikoittain torilla tuotteitaan myyvä Merikarvialainen Kalaliike Eljas Santa Ky on saanut Kankaanpäästä paljon vakioasiakkaita. Mari Santa arvioi, että jopa puolet viikkoasiakkaista ovat vakioasiakkaita.

- Myymme täällä nyt kolmannessa sukupolvessa. Talvella Kankaanpään tori ei ole enää sellainen kauppapaikka kuin joskus ennen, mutta kesällä on todella vilkasta. Myymme tuotteitamme myös REKO-lähiruokarinkien kautta. Se on kiva lisä myyntiin ja tapahtuu illalla, jolloin päivällä ehtii tehdä muita asioita, Santa sanoo.

Kalastajat tuovat kalan, mutta kaikki jalostus, kuten fileeraus ja savustus, tehdään yrityksessä itse. Heillä ei ole käytössään sähkölaitteita, vaan kalat fileerataan käsin ja savustetaan perinteisellä puutiiliuunilla.

- Puutiiliuuni ja tuoreus ovat tavaramerkkimme, koska hinnalla emme pysty kilpailemaan, Mari Santa toteaa.

Villilohi, siika, ahven ja silakka kalastetaan Merikarvialta, omasta rannasta. Ainoastaan kirjolohi tulee muualta, mutta sekin vain noin 40 kilometrin päästä.

Lähiruoka on tärkeää Mari Santalle ja REKO-rinkien myötä se on tullut hänelle entistä tärkeämmäksi.

- Lähiruuasta maksaa mielellään vähän enemmän, kun tietää miten iso työ ruuan eteen tehdään.

 
Perinteinen puutiiliuuni ja tuoreus ovat Kalaliike Eljas Santa Ky:n tavaramerkkejä. Kuvassa yrityksessä työskentelevä Jaana Tommila palvelee juuri asiakasta.

Pomarkkulaisille Matti ja Sirpa Kauraojalle lähiruoka merkitsee paljon ja he ostavat sitä aina, jos mahdollista.

- Tomaatit tulevat Porista ja kurkut Honkajoelta. Hienoa, kun niitä löytyy kaupasta. Sämpylät, porkkanat ja perunat ostamme kaiken lähiruokana. Usein tulee ostettua merikarvialaista kalaa. Lihoissa suomalaisuus on tärkeintä, Kauraojat listaavat.

Pariskunta käy kesäisin lähes joka torstai Kankaanpään torilla. He käyvät usein myös Porin torilla ja kiertävät erilaisia tapahtumia.

Senni Valiola 
Satafood Kehittämisyhdistys ry  

Pori, kotimaisten pienpanimoiden pääkaupunki

17.07.2018

Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten Porissa valmistettiin olutta koko maan tarpeisiin. Porilaisten suureksi pettymykseksi oluttehdas suljettiin vuonna 2009 ja osa kaupungin identiteettiä oli kuolla tehtaan mukana. Oluen kannalta paremmat ajat olivat kuitenkin vielä edessäpäin. Nyt Porissa toimii useita hyvin menestyneitä pienpanimoita ja porilaisiin oluihin voi törmätä lähes kaikkialla Suomessa. Karhukaupunki tunnetaan taas kotimaisen oluen pääkaupunkina.

 
Mika Tuhkasen perustama Beer Hunter's perustettiin jo vuonna 1998.

Tämän vuoden keväällä tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun panimoravintola Beer Hunter’s avasi ovensa. Mufloni-tuoteperheestään tunnetuksi tullut Beer Hunter’s perustettiin pienpanimoiden ensimmäisen perustamisaallon aikana, vuonna 1998.

- Uusia panimoita perustettiin 1990-luvun puolivälistä eteenpäin paljon, ja 2000-luvun alussa Suomessa oli noin 50 pienpanimoluvan hankkinutta toimijaa. Olutta valmisti luvan saaneista nelisenkymmentä yritystä, Suomen pienpanimoliiton puheenjohtajanakin aiemmin tunnettu Mika Tuhkanen kertoo.

Kymmenisen vuotta sitten vain kourallinen noista panimoista oli jäljellä. Aika ja asiakkaat eivät olleet pienpanimoille vielä kypsiä, mutta muutama vuosi sitten alkoi tapahtua. Pienpanimoiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti muutamassa vuodessa, parhaana vuonna uusia panimoita perustettiin peräti 24 kappaletta. Se on Suomen kokoisessa maassa paljon.

Nyt pienpanimoita on reilu sata, mutta on syytä huomioida, että suuresta panimomäärästä huolimatta pienpanimoiden tuottaman oluen määrä jää vielä vähäiseksi. Suomessa valmistetaan vuosittain yli 400 miljoonaa litraa olutta. Pienpanimoiden osuus tuosta määrästä on reilut 5 prosenttia. Pienpanimoiden yli 20 miljoonasta olutlitrasta suurimman osan valmistaa neljä suurinta panimoa, ja muiden pienpanimoiden osuudeksi jää yhteensä vain noin 2 miljoonaa litraa.

- Voisi kuvitella, että viimeaikaiset trendit ja ihmisten kulutustottumukset näkyisivät selvemmin näissä luvuissa, mutta niin ei vielä ainakaan ole käynyt, Tuhkanen harmittelee. Hän kuitenkin myöntää, että suuret olutvalmistajat ovat joutuneet miettimään omaa tuotesuunnitteluaan uudesta näkökuomasta.

Beer Hunter’s valmistaa vuosittain 200 000 litraa olutta. Se on moneen muuhun pienpanimoon verrattuna paljon. Yrityksellä on ollut vuodesta 2014 asti panimo Porin Herralahdessa, mutta pieniä määriä olutta pannaan edelleen Porin keskustassa sijaitsevan ravintolan tiloissa. Nämä koe-erät myydään suoraan ravintolassa. Beer Hunter’s tunnetaan pitkän ikänsä ja menestystuotteidensa ansiosta ympäri Suomen, ja osin Beer Hunter’sin ansiosta Poria voidaan edelleen kutsua olutkaupungiksi. 


Ruosniemen panimon Antti Isomäki uskoo, että ihmiset haluavat ostaa yhä enemmän lähellä tuotettuja elintarvikkeita. 

Ruosniemen panimo taas on porilaisesta nimestään huolimatta saanut alkunsa pääkaupunkiseudulla: Juho-Matti Karpale totesi seitsemän vuotta sitten kaipaavansa uutta harrastusta ja alkoi pian valmistaa olutta kotonaan Espoon Leppävaarassa. Oluen paneminen säilyi aluksi harrastuksena, joskin tilapuutteen vuoksi toiminta siirtyi pääkaupunkiseudulta Poriin, jossa Karpaleen veljellä sattui olemaan remontoidussa navetassa tyhjää tilaa. Mukaan tuli myös opiskeluaikojen kaveriporukka.

Vanhat meijerilaitteet muuttuivat diplomi-insinöörien käsissä keittokalustoksi ja vuoden 2011 lopussa kaverukset perustivat osakeyhtiön.

- Kun saimme ensimmäiset tuotteet myyntiin ravintoloihin ja kauppoihin, homma muuttui vakavammaksi. Vuonna 2014 teimme ensimmäiset isommat investoinnit ja uusimme keittokaluston täysin, Ruosniemen panimon toimitusjohtaja Antti Isomäki kertoo.

Investointien myötä Karpale jäi pois päivätöistä. Vuonna 2015 Ruosniemen panimo hankki pullotuskoneen ja käymiskapasiteettia kasvatettiin entisestään. Alusta asti tavoitteena oli kasvaa valtakunnalliseksi toimijaksi ja vuosien työ tuotti tulosta. Vuonna 2017 Ruosniemen toiminta oli jo vakiintunut ja Insinööriä, Sihteeriä ja Koodaria on löytynyt sen jälkeen niin Keskon, S-ryhmän kuin Lidl-ketjun kauppojen hyllyistä.

- Tänä vuonna teimme brändiuudistuksen. Graafisen ilmeen lisäksi mietimme, mikä on brändimme ydin, Isomäki kertoo. Pulloihin tuli esimerkiksi etiketit kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Keväällä nimensä Ruosniemi Breweryksi muuttanut panimo vie tuotteitaan myös Suomen ulkopuolelle, Viroon ja Benelux-maihin. Vientiä halutaan kasvattaa, joskin myynnin kasvamiseksi tarvittaisiin Isomäen mukaan entistä suurempi valmistuskapasiteetti.

Alkoholilain muutoksesta Isomäellä on positiivinen näkymys: ennen panimovierailuille tulleet ihmiset eivät voineet ostaa tuotteita mukaan, mutta nyt se on mahdollista. Vaikka pienet panimot eivät kilpaile suurten yhtiöiden kanssa tuotantomäärissä, jokin muutos olutbisneksessä on havaittavissa.

- Isot tuottajat ovat huomanneet, että asiakkaat haluavat jotain uutta. Moni suuri olutyhtiö on tuonut markkinoille käsityöläisoluen oloisia juomia, Isomäki pohtii ja toteaa, että pienet toimijat kilpailevatkin juuri omaperäisyydellään.


Sekä Rocking Bears Brewersin logo että tuotteiden nimet ovat alunperin Kasper Toroskan ideoita.

Myös Rocking Bears Brewersin toimitusjohtaja ja oluenvalmistaja Kasper Toroska on tyytyväinen uudistukseen. Noin 10 minuutin ajomatkan päässä Porin keskustasta sijaitsevan panimon myymälässä käy päivän mittaan mukavasti asiakkaita. Porilaisten kaupunginosien mukaan nimetyt oluet ovat tulleet tutuiksi myös ympäri Suomen lyhyessä ajassa, sillä yritys on perustettu vuonna 2015 ja lupa oluenvalmistukseen saatu keväällä 2016.

- Joukkorahoitus mahdollisti suurella volyymilla aloittamisen. Ensimmäisen vuoden jälkeen oluidemme kysyntä oli kasvanut niin paljon, että meillä oli kolme vaihtoehtoa: joko lopettaisimme toiminnan, myisimme panimon tai jonkun tulisi siirtyä täyspäiväisesti oluen panemisen pariin, Toroska selittää.

Päätös oli selvä: Toroska jätti aiemmat ravintola-alan työnsä. Toiminta on muutoksen jälkeen kehittynyt paljon ja myös oluiden laatu parani täyspäiväisen olutpanijan myötä huomattavasti. Viime vuonna Rocking Bears Brewers valmisti 20 000 litraa olutta. Nyt käynnissä on toinen, ja Toroskan mukaan viimeinen joukkorahoituskampanja. Tavoitteena on kasvattaa toimintaa niin, että tuotanto kymmenkertaistetaan viidessä vuodessa.

Hurjan tavoitteen toteutuminen on mahdollista, sillä ihmisten kulutustottumukset ovat muuttuneet.

- Käsityöläisyys on nousussa globaalisti, ja se koskee kaikkea muutakin kuin olutta, Toroska arvioi. Hänen mukaansa oluttehtaansa aikanaan menettäneet porilaiset ovat ottaneet paikalliset pienpanimot hyvin vastaan. 


Kalle Hirvikoski haluaa kehittää panimon toimintaa rauhassa. 

Samaa mieltä on porilaispanimoista nuorimman, Moose On The Loosen, omistaja Kalle Hirvikoski. Heidän tuotteitaan viedään tosin enemmän Porin ulkopuolelle kuin Poriin – Hirvosen mukaan kaikki porilaisetkaan eivät vielä tunne heitä.

- Pori ei näy brändissämme yhtä vahvasti kuin muilla täkäläisillä panimoilla, mutta olemme kyllä vahvasti porilainen toimija, Hirvikoski vakuuttaa.

Siinä missä Ruosniemen panimon kohdalla yrityksen nimi paljastaa kotipaikan ja Rocking Bearsilla taas itse tuotteet kertovat paikallisuudesta, Moose On The Loosen nimi tai tuotteet eivät paljasta, että panimo on Porista. Tuotteiden nimiä ovat esimerkiksi Shy, Wild ja Jail.

Moose On The Loose aloitti toimintansa vuoden 2017 alussa, ja lupa viranomaisilta oluen panemiseen tuli keväällä. Kalle Hirvikosken rinnalla panimon taloudesta ja laskutuksesta vastaa vaimo Minna Hirvikoski. Vaikka yritys on vielä nuori, se ei ole Suomen pienpanimoista uusin: Hirvikoskien jälkeen panimon on laittanut pystyyn 10 uutta yrittäjää.

Lähitulevaisuudessa Moose On The Loosen olutvalmistuksen kapasiteetti lähes kolminkertaistuu, kun pihalla odottavat uudet tankit on saatu asennettua. Kalle Hirvikoski jäi tänä kesänä pois päivätyöstään, mikä mahdollistaa oluen panemisen pitkäjänteisemmin. Tavoitteena on kehittää toimintaa pikkuhiljaa, kuten tähänkin asti. Liian suuria harppauksia ei edes yritetä ottaa.

- Meillä on ollut tähän asti lähinnä positiivisia ongelmia: varastomme ovat aina tyhjät. Kaikki mitä valmistamme, lähtee nopeasti eteenpäin, Hirvikoski naurahtaa.

Myös Hirvikosket perustivat uuden alkoholilain myötä myymälän panimonsa oheen.

- Suoramyynti tuli mahdollisesti uuden alkoholilain myötä. Myynti on sujunut hyvin ja muutkin kuin tutut ovat löytäneet myyntipisteemme, vaikka emme ole sitä isosti vielä mainostaneet. Esimerkiksi juhannuksena myynnissä näkyi selvä piikki, Hirvikoski iloitsee.

Pienpanimot ovat niin Hirvikosken kuin muidenkin panimoyrittäjien kokemuksen mukaan porilaisille ylpeydenaihe.  Porissa panimot tekevät myös yhteistyötä. Esimerkiksi Visit Porin kautta voi osallistua olutkierrokselle, jonka aikana vieraillaan kaikissa porilaispanimoissa.

Muutenkin yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa on suosittua: Moose On The Loosen Wild-oluen marjaisa maku syntyy Kokemäellä Anttilan tilalla kasvatetuista karviaisista ja yhteistyössä eri panimoiden välillä tuotetut oluet eivät ole harvinaisuus. Mika Tuhkanen toteaakin, että yhteisöllisyys alan sisällä on kasvanut.

- Ennen muiden olutvalmistajien kanssa puhuttiin säästä, nyt keskustelemme eri valmistusmenetelmistä ja jaamme tietoa, Tuhkanen kertoo selvästi tyytyväisenä muutokseen. 

Tytti Wallenius
Pyhäjärvi-instituutti 

Marjoja ja majoitusta

12.07.2018

Sikses parasta -uutiskirjeiden teemoina ovat kesän aikana olleet muun muassa tilapuodit ja maatilamatkailu Satakunnassa. Anttilan tilalta löytyy molemmat: marjatilan puodissa myydään kesän aikana niin tuoreita marjoja kuin hilloja ja mehuja. Lisäksi Kokemäellä sijaitsevalla tilalla toimii 29 vuodepaikan hostelli.

Anttilan tilan toiminta jakautuu tilan isännän, Juho Anttilan mukaan kolmeen eri osa-alueeseen. Tärkein niistä on marjanviljely. Aikoinaan erityisesti hernetilana tunnettu Anttilan tila keskittyy nykyään marjoihin, kuten karviaisiin ja vadelmiin. Marjojen viljelyn lisäksi tilalla tuotetaan erilaisia marjajalosteita. Tilan limonadeja myydään tilapuodin ohella ympäri maakuntaa, Porin suuria marketteja myöten. Kokemäellä valmistetaan myös erilaisia mehuja, hilloja ja kuohujuomia.


Anttilan marjatilalla valmistetaan esimerkiksi erilaisia limonadeja ja kuohujuomia.

Vaikka marjojen sesonki kestää vain muutamien kesäkuukausien ajan, toiminta tilalla ei lopu syksyyn. Anttilan tilalla valmistetaan myös omenamehua ja asiakkaita palvelee mehustamo, johon omenat voi vain jättää. Valmiiksi pullotetut mehut saa noutaa myöhemmin.

- Vastaavaa palvelua ei juuri ole tarjolla muualla, Juho Anttila kehuu. Parhaimmillaan omenamehua on hänen mukaansa tehty kolmessa vuorossa, niin suuri kysyntä mehustamon palveluilla on.

Joulua edeltävänä aikana tilalla tehdään glögiä ja tauko marjatilan toiminnassa on vasta kevättalvella. Tuona aikana Juho Anttila tekee koulutustaan vastaavia insinöörin töitä. Hän kutsuukin itseään leikkisästi ”valemaanviljelijäksi”, viitaten juuri toiseen ammattiinsa. Marjat eivät myöskään ole Suomessa se perinteisin viljelykasvi, etenkään kun päämarjana ei ole mansikka.

- Mansikkaa viljellään niin paljon ja niin monessa paikassa, että olemme halunneet erottua siitä massasta. Suurten mansikkatilojen kanssa on vaikeaa lähteä kilpailemaan, Anttila toteaa.


Juho Anttila on isännöinyt kotitilaansa vuodesta 2012.

Kolmas ja viimeinen, muttei missään nimessä vähäisin Anttilan tilan toimintamuodoista on maatilamatkailu: vuonna 1790 rakennetun päärakennuksen ja piharakennusten 29 vuodepaikkaa ovat kesäkaudella usein täynnä. Hostelli on suosittu niin ulkomaalaisten turistien kuin kotimaan matkailijoiden keskuudessa, ja erityisesti kesän tapahtumat ympäri maakuntaa ruuhkauttavat hostellin. Anttilan tilan majoituspalvelut kilpailevat muiden alueen toimijoiden kanssa erityisesti kodinomaisuudella. Päärakennuksessa on suuri keittiö, jossa vieraiden on helppo laittaa itse ruokaa isollekin joukolle.

- Lisäksi meillä pääsee saunaan kun itse tahtoo, Anttila kertoo. Pihamaalla on myös aito savusauna, joka houkuttelee monia asiakkaita.

Monipuolinen toiminta on Juho Anttilan mukaan nykyajan maatilan elinehto, etenkin kun puhutaan pienemmistä tiloista.

- Me olemme malliesimerkki siitä, miten toimintaa pitää kehittää ja laajentaa tarpeen mukaan. Hostellitoiminta on ollut hyvä lisäys juuri meille, Anttila kiteyttää.


Hostellin keittiössä vieraita valvoo täytetty biisoni. 

Tytti Wallenius
Pyhäjärvi-instituutti 

Ruokaa läheltä

11.07.2018

Viikarin aitta on tuttu tilapuoti monille nakkilalaisille. Kokemäenjoen varrella sijaitsevalla Viikarin tilalla viljellään muun muassa perunaa, paprikaa ja erilaisia sipuleita. Viikarin aitta avaa ovensa perinteisesti juhannuksen tienoilla ja tilan tuotteita myydään aina muutaman viikon ajan. Sikses parasta vieraili tilapuodissa heinäkuun alussa ja asiakkaita tuntui riittävän tasaisena virtana.

- Marketit ovat luonnollisesti se tärkein ostospaikka, mutta kesällä meillä on vakiasiakkaita, jotka haluavat hakea kasvikset suoraan meiltä, tilan isäntä Pasi Eskolin kertoo.

Vaikka tilapuoti onkin talon isännän mukaan ”imagomarkkinointia”, asiakkaita saapuu pihamaalle tasaista tahtia ja kauppa käy.

Tätä juttua kirjoitettaessa Viikarin aitta on jo sulkenut ovensa, mutta Viikarin tilan tuotteita saa edelleen lähialueen kaupoista. Viljelypinta-alaa tilalla on sata hehtaaria, josta suurin osa käytetään viljan viljelyyn. Osa maasta on tietenkin varattu perunalle ja muille kesän herkuille.

Viikarin tilalla on pitkä historia, joka yltää aina keskiajalle asti. Tuolloin alueella oli kuusi kantatilaa, joista vain yksi, eli Viikarin tila jäi jäljelle.

- Meidän sukumme on ollut tässä vuodesta 1983 ja tilalle on onneksi jatkaja, Eskolin tuumaa ja viittaa jatkajalla tyttäreensä Essiin.

Puodissa hääräilevä Hannele Salonen juttelee asiakkaiden kanssa ja punnitsee tuotteet heille. Salosen mukaan puoti on tärkeä juuri läheltä tuleville asiakkaille, jotka ovat tottuneet käymään heillä. Puodissa on myynnissä kasvisten lisäksi kahvia ja leivonnaisia.

- Meillä oli alkukesästä pihassa muutama lammas, mutta nämä kesäkaverit tuppasivat karkailemaan, joten ne siirrettiin muualle, Salonen naurahtaa.

Pasi Eskolin tarjoaa tilallaan myös majoituspalveluita ja vuokraa veneitä. Kokemäenjoen rannassa sijaitseva kalastajamaja ja sauna ovat kenen tahansa vuokrattavissa ja matkailijoita käykin tasaisesti.

Eskolinin mukaan maatilan toiminta on nykyään haastavampaa kuin ennen ja etenkin pienillä toimijoilla on vaikeuksia pysy muutoksen tuulissa mukana. Viikarissa tilanne näyttää kuitenkin hyvältä ja perinteitä huokuva Viikarin aitta ilahduttaa vierailijaansa sekä tuotteidensa että miljöönsä ansiosta. 

 
Viikarin tilan isäntä, Pasi Eskolin, viljelee muun muassa perunaa ja paprikaa. Tuotteita löytyy kesällä Viikarin aitasta sekä lähialueen kaupoista.

Tytti Wallenius
Pyhäjärvi-instituutti 

Kesäkuun uutiskirje on nyt täällä!

27.06.2018

Satakunnasta – Sikses parasta -hankkeen kesäkuukausien teemana ovat torit, REKO-lähiruokarenkaat, tilapuodit ja maatilamatkailu Satakunnassa. Kesäkuun uutiskirjeessä kurkistetaan Ali-Ketolan matkailumaatilan toimintaan ja vieraillaan Porin ja Säkylän toreilla. Mukana on myös muuta ajankohtaista tietoa esimerkiksi kesän tapahtumista.

Pääset lukemaan uutiskirjeen täältä. Mukavia lukuhetkiä!

Lähiruokaa suoraan tuottajalta kuluttajalle

26.06.2018

Reko-lähiruokaringeissä myydään lähellä tuotettuja tuotteita. Huittisten Rekon ylläpitäjä Aino Tammi kertoo esimerkiksi jauhoja olevan myynnissä ympäri vuoden.

– Nyt kesällä ja syksyllä on tarjolla marjoja, sieniä, tuoreita vihanneksia, kesäkukkia ja taimia. Välillä mukana on myös jätskin- ja makeisten tuottajia. Talvella menee paljon leivonnaisia, juustoja, lihaa, munia, juureksia ja mitä keneltäkin löytyy. Kutunjuusto on tuote, joka menee aina kuin kuumille kiville, Tammi luettelee.


Huittisten torilla Tapanilan kanalan kananmunat tekivät hyvin kauppansa. Kuvassa Virpi Tapanila (vas.) ojentaa kennoa Huittisten REKO:n ylläpitäjälle Aino Tammelle.

Vihannestuottajia, muitakin kuin perunan, saisi Tammen mukaan olla enemmän ja niille riittäisi kysyntää.

Juhlapyhät saavat ihmiset liikkeelle ja silloin Reko-lähiruokaringeissä pidetään yleensä ylimääräinen jako. Syksyisin on välillä pidennettyjä jakoja. Rekon perusperiaatteisiin kuuluvat mahdollisimman eettisesti ja lähellä tuotetut tuotteet, jotka päätyvät suoraan tuottajalta kuluttajalle. Ympäri Satakuntaa toimii useita Reko-ruokarinkejä. Ainakin Raumalla, Porissa, Huittisissa, Kokemäellä, Harjavallassa, Eurassa, Eurajoella, Ulvilassa ja Merikarvialla toimivat omat ringit.

Reko Huittisten ylläpitäjä Aino Tammi toivoo uusien myyjien olevan etukäteen yhteydessä ylläpitoon, sillä ylläpidossa halutaan varmistaa tuottajien luotettavuus.

–Yleensä luotamme siihen, että tuottajat ovat hoitaneet lupa-asiat kuntoon, mutta esimerkiksi luomussa vaadimme viranomaisen hyväksymän luomutunnuksen. Leivonnassa toivomme käytettävän mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita.

Reko-jaoissa käy kyllä muitakin kuin paikallisia myyjiä, mutta he kaikki ovat suunnilleen 80 kilometrin säteeltä. Paikallisuus menee aina etusijalle, kun puhutaan lähiruuasta ja jokaisella kerralla Reko yrittää saada paikalle mahdollisimman erilaisia tuottajia. Vakituisia tuottajia ringillä on noin 10-15 kappaletta.

–Huittisten Reko toimii neljättä vuotta ja uskon, että toiminta etenee. Ylläpito on yrittänyt pysyä rentona ja joustavana, mutta jos asiakas on jättänyt toistuvasti tilaamansa tuotteet hakematta, niin sitten olemme puuttuneet asiaan, Tammi kertoo.

Reko-ringeissä on kuitenkin oma vakiintunut asiakaskuntansa, mikä takaa toiminnan jatkuvuuden.

 

Senni Valiola 
Satafood Kehittämisyhdistys ry  

Sivut: